Studiopäeväkirja 4.10.2014

Kolomas päevä rumpujen äänityksiä lähti käyntiin pienessä usvassa. Ite olin ihan vesiselevä, mutta ulukona oli semmonen usva, että hyvä kun meinas löytää Harmoota Talloo! No sielläpä tuo usvan keskellä vielä pojotti, joten eikun ukko sissään ja takomaan pönttöjä!

Tuas oli tarkotus purkittaa muutaman viisun rumpuraidat. Tuonen silimät oli ekana vuorossa. Luulin että tämän viisunhan sitä purkittaa noppeesti, mutta toisinhan siinä kävi. Yllättävän vaekeeta oli tämän kanssa. Kyllähän tuon nyt ossoo soitella vaekka silimät kiinni, mutta nyt pitikin olla erityisen tarkkana. Tässä viisussa pittää soittoo oikein groovaavasti ja kompin pitäs myös keinua mukavasti. Ei se niin heleppoo ollukaan. Aikasa töpeksittyä alako sieltä lopulta löytyä oikeenlaista tatsia, ja homma mäni etiä päin.

Seuraavaks Oli vuorossa Kuoleman Ruotu. Tässä joutukin sitte venymään ihan äärirajoille! Paljon tempomuutoksia ja dynamiikan vaihtelua rummuilla. Lisäks vielä yks aeka kiperä triolitublabassari kohta. Ei ole meikäläisen vahvin laji tuommoset triolibassarit, mutta sieltähän se tupsahti yks täydellinen otto…ja sehän riittää!

Tyytyväisenä 6 tunnin aherruksen jäläkeen pistin kamat kasaan, ja eikun nokka kohti kotiluolaa. Seuraavana viikonloppuna homma tuas jatkuu. Nyt ollaan jo kevyesti yli puolen välin rumpujen osalta…rok rok!

-Musta Savo-

Julkaistu kohteessa Sotapäeväkirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*