Studiopäeväkirja 12.10.2014

Ja rumpujen iänitys se vuan tuas jatkuu. Sama paekka, sama aeka hyvä meininki. Tarkotus oli purkittaa tuas 2 viisua. Tällä kertaa tosin jäi yhteen viisuun, mutta eipä tuo haittoo. Vala on viisun nimi joka narulle tarttu. Kyllähän tuohon tovi jos toenenniin vierähti, ennen kun oli paukuttelut purkissa.

Oli tuas sen verran kimuurantteja juttuja tässä viisussa, että piti välillä henkee vettää ja pyyhkiä hikkee kasvoilta! Kukahan perkele on männy tuommosia juttuja tuonne keksimään? Yhessä kohassa meinas nilikat lopettaa toiminnan ja akillesjänteet sannoo sopimuksen irti. Onneks kyse on vuan noppeista ja lyhkäsistä pyrähdyksistä bassareilla. Ei onneks tarvinnu maratonia polkee tällä kertoo. Ja ei kyllä näillä jaloilla kovin pitkiä matkoja poletakkaan!

Kaiken kiroilun, huutamisen ja takomisen jälkeen tuli kuitenniin valamista. Hyvän kuulosta settiä ja vain muutamassa kohdassa tarvetta pienelle editoinnille. Muutenkin tarkoitus aina ollu opetella ensin soittamaan, ja vasta sitten äänittää viisut. Vaikka tietokonneella voi korjailla sinne päin soitetun otonkin hyvän kuuloseks, en perkele semmoseen leikkiin lähe. Jos ei soitto kulje, niin sit reenataan ja vielä kerran reenataan, ja vasta sitten painetaan REC-nappuloo! Ja kyllä se tälläkin kertaa kannatti! Toista viisua vielä yritin, mutta tais mehut mennä ensmäiseen, joten vihelsin pelin poikki! Homma jatkukoon seuraavana viikonloppuna!

-Musta Savo-

Julkaistu kohteessa Sotapäeväkirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*