Studiopäeväkirja 29.11.2014

Kyllä vuan. Se on levyä viännettävä kun virtsa on kuumaa…

Viikko…ja toinenkin vierähti…
Sessio numero 2 piäs käyntiin hivenen suunniteltua myöhemmin. Erinäisiä vastoinkäymisiä sattuu juuri silloin kun niitä
vähiten odottaa. …se on kumma juttu että jos varrautuu johonkin pienimuotoseen katastrooffiin nii eihän sitä varmasti piäse
syntymään. Mutta annappa olla ku ei tarviis tulla mittään hidasteita ja esteitä vastaan…
Soittamaan joka tappauksessa piästiin ja verisissä merkeissä aloteltiin tuassiisa. Verenseisauttajjoo alettiin hahmottelemaan ja
tällä kertoo pleku heitettiin hukkaan…ainakin aluksi… Pikku lämmittelyt alle ja näppibassoo pompottelemaan. Tätä viisua on pitänyt
ja toisaalta myös kerennyt miettimään ja harjottelemaan meleko paljon. Se että viisu on saanut aikaa, ei ole ollut ollenkaan huono
juttu. On kerenny jalostammaan oman tontin ittesä kuulloseks. Sama seikka pätee kyllä kaikissa viisuissa. Kun on ollu aikoo veivata ja miettiä ja kokkeilla, nii on saanu viisuihin ommoo maustetta enempi. ..Jokkainen tehköön päätelmänsä aikanaan onko se sitten ollu hyvä juttu.
Verenseisauttaja suatiin purkkiin ja samoilla onnellisilla ja hempeillä aiheilla jatkettiin seuraavan ballaadin pariin.
Huavakuume taitaa olla hittaimpia viisuja levyllä…melekonen slovari taitaa tosiaan olla.
Tässä viisussa astui jälleen estraadille mystinen villahanskabasso… kontrabasso, jazz, hämärä kuppila… se on jotain näitä ja sopivasti
kaikkea siltä väliltä unohtamatta sitä tärkeintä… mutta palataan villahanskaan vielä tuossa vähän myöhemmin,
koska maailma piti saada myös särölle ja ei ihan pikkusen…van ihan niin suurille säröille että sitä ei jälleen kerran
pystyny käsittämään mitenkä säröllä mikään pystyy olemaan. Soitto oli jälleen ultimaattisen sulloista säröilyä! Tuho ja tuska välitty
viisuihin kun soitti huoneessa, joka oli kaulaan asti täytetty lasimurskalla. Oma soittotila piti kaivaa sinne avokäsin ja -jaloin….
Täh!? ..Onneks keksittiin tuo lasimurskahuone, nii saatiin vielä pikkusen enemmän särölle koko viisua.
Kyllä! Lukuisten huavojen ja verenvuodatuksen jälkeen viisut oli saatu jälleen äänitetyä. Oli aika ehtiä kääreet soittimille ja laittoo
pillit pussiin. Äänityssessio numero 2 sai kunniakkaan päätöksen. Soittaja hoiti soittamisen ja äänimies hoiti äänittämisen ja kumpikin
hoiti paskan jauhamisen. Sehän mäni hyvästi!

Woema

P.S. Äänitysten aikana ei vahingoitettu yhtään eläintä tai ihmistä… ..ainakaa paljoo

Julkaistu kohteessa Sotapäeväkirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*