Studiopäeväkirja 13.12.2014

13.12.2014 Seijan päivä…..studiopäivä…myrskyvaroitus…

Lunta tuli nii, että olis voinu ilimassa hiihtää…

Joka tappauksessa studion kätköihin kävi tie jälleen. Tällä kertoo oli poikkeuksellinen sessio luvassa. Nimittäin luvassa oli säröpassottelua ihan uusilla ulottuvuuksilla! Vaikka tähän astisilla kerroilla oltiin piästy jo meleko hyvään vauhtiin utimaattisen säröilyn maailmassa, se päätettiin viedä vielä pidemmälle…juuri sinne missä kukaan ei ollut vielä pystynyt kykenemmään käydä. Nyt oli tullut päivityksiä soittokalustoon. Uusi basso! Sen verran rajallinen julkasumäärä bassolla oli, että tämä oli ainut mitä näitä on. Kiitokset Tekijälle: Kiitos Keke. You made it!! Ei näin superia oo ollu missään ikinä! Se että basso on muodollisesti pätevä ja paikkansa lunastanut ulkoisia apuja käyttäen, ei vielä riitä. Vaan kun soundi on jotain sellasta mitä ei oo ollu missään. Vaatimattomasti vois sanoa, että täydellinen.
Tähän täydellisyyteen päätettiin puuttua vielä pienellä hienosäädöllä nimeltään… HM2. Jos aikaisempi säröily oli rujoa, niin… huh huh… Jos valitaan raskain kiinteä aine mitä maailmasta löytyy, niin pelekästään tämä särösoundi on vielä raskaampi. Just kun luulin ettei säröilyä voi enää viedä väkevämmäksi, niin sitten se pääsee vielä yllättämmään. Säröä ja sirinää ja muuta paskaa kyllä aina saa soundiin, mutta että se silti pysyy erottelevana ja selkeänä… että se on puhdas….särö…. miettikeepä siitä…puhdassärö…clean distortion pedal.
Puhdassärö saatiin viritettyä purkitusta vaille ja se ajettiin lepposista ajoista kertovaan Lahtaas Laaluun tuomaan hempeyttä muuten niin iloiseen aiheeseen. Kylläpä se tehtävänsä hoitikin hienosti ja soitto kulki ilman suurempia onkelmia.
Toinen viisu oli hieman pehmeämpi aiheeltaan, ja soundia muutettiin ihan puhtaaksi…. ei puhdassärö vaan ihan puhdas….puhdas. Tämä viisu alako heti alusta tuottamaan pientä hermoilua ja sitähän sitten piti ottaa jokunen kerta uuemman kerran. Vittu, miks pittää ajjoo ihtesä ahtaalle ihan niinku omaks kiusaks… sitte voip osotella ihteesä että iteppähä keksit…Vitun pönttö ala soittoo eläkä valita!
No joo, kunnialla saatiin viisu purkkiin,.. kun otettiin kaapista lasivillapaita päälle. Kumma mitenkä tuon paidan myötä tuli soittoon sellasta tahtoa että nyt olis hyvä saada tämä tehtyä…

Loppuun vois todeta, että myrskyä luvattiin ja myrskyä saatiin… Meleko paikallinen tais myrsky olla. Tuommonen studion kokkoinen ala peitty ultimatecleandistortionstormoverdrivecloud vallin alle.

…I’ll be back….

Woema

Julkaistu kohteessa Sotapäeväkirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*